Olen lukenut kaikki Tarzanit, väsyneenä. Tarzan hahmo oli lapselle suureellinen, niin kuin se musta leijona, joka vakuutti minut karjaisten penkkirivistöön. Siitä alkoi kaikki tekeminen, kun osallistuin elokuvan jälkeen ulkokentän peliin.
Mutta unohtakaa kirjat: olihan sarjakuvat. Tarzan sarjakuva oli melkein Aku Ankan veroinen; monesti se musta-valko ei toiminut mieleäni nostattamaan; tarvittiin elokuva tahi jokin kalliimpi Tarzan-vedos.
Mutta unohtakaa, veljeni: kirjat sarjakuvineen, elokuvat vedoksineen, ja ottakaamme opiksi. Ilman yhteyttä, yritystä, tahtoa, ei ole mielekästä voittaa Tarzan. Siihen tarvitaan musiikkiopistoa käymätön jannu, jolla on lauta. Se sanoo: Nyt mä oon takaisin, jatkan samaa tarinaa. Sit se möi laudan, muttei ota esiin sitä meidän puista puukkoa. Sillä on virtuaalinen, mut se katsoo silmiin. Tämäkö on taiston mitta.
© 2019 Muupe Horto
Web-sivuston rakentanut: Heikki Kujala